Kasviparkittu kalannahka

Jenny:

Osallistuin tänä syksynä kalannahan kasviparkituksen kurssille Oulu-Opistossa. Kurssia piti Sirpa Juusola, jonka kurssilla olin myös viime syksynä, mutta tuolloin aiheena oli kalannahan rasvaparkitus. Kasviparkitus vie enemmän aikaa kuin rasvaparkitus, joten kurssi oli jaettu kahteen eri viikonloppuun, joiden välissä oli viisi viikkoa. Kurssimateriaalina olivat Juusolan omat ohjeet sekä Poukama-projektin tekemä verkkokirja kalannahan käytöstä.

Kurssilla käsiteltiin lohen, hauen ja mateennahkoja. Ensimmäisenä kurssiviikonloppuna kalannahat puhdistettiin näskäimellä lihanjäänteistä ja kynsiharjalla suomuista. Osaa hauennahoista liotettiin yön yli kalkkiliemessä, jonka tarkoituksena oli helpottaa suomujen irtoamista. Kalkki poistettiin nahoista ammoniumkloridilla eli salmiakilla. Testasin itse suomustamista sekä kalkin kanssa että ilman, mutta en oikeastaan huomannut eroa suomujen irtoamisessa tai lopullisessa nahassa. Mateennahkojen kohdalla kokeilin sekä tuppeennyljetyn mateen että levitetyn mateennahan käsittelyä.

Suomustetut ja näskätyt nahat pestiin miedossa saippualiuoksessa. Saippuana oli mahdollista käyttää sekä astianpesuainetta että mäntysuopaa tai molempia. Itse pesin nahat ensin astianpesuaineella ja sen jälkeen mäntysuovalla. Tarkoituksena oli poistaa nahoista mahdollisimman paljon rasvaa, jota varsinkin lohennahassa oli paljon. Kun nahat olivat puhtaat, ne tietyllä tavalla ”natisivat” sormissa. Ero oli selkeä pesemättömiin nahkoihin verrattuna.

Pesun jälkeen nahat piklattiin, eli laitettiin suolaveteen, jonka ph oli 3,5. Ph laskettiin käyttämällä muurahaishappoa, mutta kuulemma etikallakin on mahdollista piklata nahkoja. Nahat saivat olla piklausliemessä yli vuorokauden, ja ohjeena oli liikutella nahkoja usein.

Tässä vaiheessa ensimmäinen kurssiviikonloppu oli ohi ja oli kotitehtävien vuoro eli varsinainen kasviparkitseminen. Parkitsemisaineena oli mimosajauhe, jota saa esimerkiksi Kemin nahkatarvikkeesta. Muita mahdollisia parkkiaineita ovat monien suomalaisten puiden puunkuoret, kuten paju, leppä ja koivu. Pajulla parkitseminen on helpointa, sillä pajunkuorta tarvitsee vähiten ja koska siinä on asetyylisalisyylihappoa (jota myydään myös kauppanimellä Aspirin), nahkoja ei tarvitse piklata ennen parkitusta. Ensi kevääksi suunnittelenkin pajuparkin keruuta.

Piklatut nahat valutettiin ja parkkiliemen pohjaksi tehtiin 6,5% suolaliuos. Suolaliuokseen lisättiin parkkiainetta tietyin väliajoin seuraavan kahden viikon ajan – ensin aivan vähän, vain 7g, ja lopulta, viimeisellä parkinlisäyskerralla 35g. Parkituksen onnistumisen edellytyksenä on se, että parkkiliemi on aluksi mietoa ja sitä vahvistetaan vähitellen. Jos liemi on liian vahvaa, nahan pinta parkkiintuu mutta keskiosa jää parkkiintumatta.

Mimosajauhetta lisättiin yhteensä kahdeksan kertaa kuukauden aikana, aluksi joka toinen päivä, sitten pari kertaa viikossa ja lopulta viikon välein. Kalannahat tuli säilyttää alle 20 C-asteessa, mieluiten noin 15 C-asteessa, jotta parkkiintuminen etenisi, mutta nahat eivät pilaantuisi. Itse säilytin nahkasankoa parvekkeella yön yli ja otin aina päiväksi sisään. Nahkoja piti liikutella mahdollisimman usein, jotta parkki leviäisi tasaisesti. Liikuttelin niitä 2-4 kertaa päivässä vähän sen mukaan, miten olin kotosalla.

Heti alussa pystyi näkemään liemen väristä, kuinka paljon nahka imi parkkiainetta: liemi oli parkin lisäyksen jälkeisenä päivänä lähes kirkasta. Myös nahkojen väri muuttui yllättävän nopeasti. Loppuvaihessa parkkiliemen väri ei enää muuttunut, mikä oli merkki siitä, että nahat olivat läpiparkkiintuneita.

Toisena kurssiviikonloppuna nahat viimeisteltiin ja osa niistä värjättiin. Värjättävät nahat valutettiin ja liotettiin tunnin verran alunaliemessä. Värjäysaineina oli mahdollista käyttää sekä luonnonvärejä että teollisia tekstiilivärejä. Itse käytin luonnonvärejä. Väriaineina olivat sipulinkuori, krappi ja kokenilli. Kurssin vetäjä oli tehnyt väriliemet etukäteen. Alunakäsittelyn jälkeen nahat saivat lillua väriliemessä yön yli.

Värjäämättömät nahat käsiteltiin rasvaamalla ne vesi-öljy-munankeltuais-mäntysuopaseoksessa. Nahkoja vaivattiin emulsiossa puolisen tuntia, jotta rasva leviäisi mahdollisimman hyvin. Rasvauksen jälkeen nahat valutettiin pyykkinarulla, kunnes niistä ei enää tippunut rasvausnestettä, minkä jälkeen ne pingotettiin nuppineulojen avulla kuivumaan yöksi.

Seuraavana päivänä oli vuorossa sekä yön yli kuivuneiden nahkojen muokkaus että värjättyjen nahkojen jatkokäsittely. Kasviväreillä värjätyt kalannahat käsiteltiin myös vesi-öljy-munankeltuais-mäntysuopaseoksella, valutettiin ja pingotettiin kuivumaan. Yhden, kokenillillä värjätyn nahan levitin kuivumaan lasilevylle, jonka tarkoitus oli tehdä nahan pinnasta hyvin sileä.

Värjättyjen nahkojen kuivumista odotellessa valmiita nahkoja muokattiin muokkauslaudalla ja käsin. Nahat olivat aivan aavistuksen verran kosteita muokatessa, ja ne nahat, jotka olivat läpikuivia, kostutettiin suihkepullolla hiukan. Varsinkin hauennahat muokkautuivat pehmeäksi nopeasti, samoin mateen. Lohennahat vaativat hieman enemmän työtä. Värjättyjen nahkojen kuivuttua myös niitä muokattiin sen verran kuin ehdittiin.

Kurssin aikana sain valmiiksi värjäämättömät hauen-, mateen ja lohennahat sekä krapilla värjätyt lohen- ja hauennahat, sipulinkuorilla värjätyt lohen- ja mateennahat sekä kokenillilla värjätyn lohennahan, yhteensä yhdeksän kalannahkaa.

Kokenillilla värjätty ja lasilevyllä kuivattu nahka saattoi epäonnistua: kotona jatkoin nahan kuivaamista kahden peilin välissä, jonne unohdin nahan kahdeksi päiväksi. Sehän homehtui… Pesin nahan huolellisesti vedellä, harjasin homepilkut pois ja liotin piimässä, minkä pitäisi tappaa hometta. Tällä hetkellä nahka on erillään muista, jotta voin tarkkailla tuleeko siihen uusia homepilkkuja. Lisäksi nahka haisee vienosti piimälle, ja jos haju ei haihdu, testaan seuraavaksi etikkalla pyyhkimistä. Vasta myöhemmin tiedän, voiko nahkaa käyttää, vai kannattaako se vain heittää pois.

Kokonaisuudessaan kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava. Ensi vuoden puolella pajunkuoren keräämisen jälkeen aion kokeilla kasviparkitusta uudelleen omin päin.

Otin kurssilla runsaasti kuvia, jotta parkitusprosessin yksityiskohtia voisi tarkistaa kuvista myöhemmin. Ohessa viitisenkymmentä kuvaa prosessin eri vaiheista.

Nahankäsittelyn välineet: näskäin ja kynsiharja.

Hauennahka, josta kelsipuoli on puhdistettu lihasta näskäimellä.

Huuhtelussa suomustamaton ja suomustettu hauennahka. Suomustamisen jälkeen hauennahka näyttää pörröiseltä.

Hauennahka ja tuppeennyljetty mateennahka ennen käsittelyä.

Tuppeennyljetty mateennahka näskäyksen ja suomustuksen jälkeen.

Mateennahka pesussa.

Lohennahan näskäys. Kaikki tummat ja valkoiset kalvojäänteet piti saada puhdistettua pois. Lopputuloksena oli sileä, yhtenäinen nahkapinta.
Lohennahkan suomustukseen käytettiin järeämpää harjaa.

Suomustuksen jälkeen lohennahka on taipuisaa. Suomujen tilalle jää pienet taskut.

Hauennahat kalkkivedessä.

Hauennahkan suomustus kalkituksen jälkeen.

Levitetty mateennahka näskättävänä.

Lohen- ja mateennahka huuhdeltavana. Nahan kelsipuolella on pieniä hituja, jotka ovat nahkaa itseään, eivät poistettavaa roskaa.

Lohen- ja mateennahka huuhtelussa. Nahkojen väri- ja tekstuuriero näkyy selvästi.

Lohen-, hauen- ja mateennahka liotuksessa. Suomutaskujen muoto vaikuttaa eniten nahan ulkonäköön.

Nahat valumassa ämpärin reunalla. Mateennahka on uskomattoman kaunista.

Parkkiaineena oli mimosajauhe.

Parkkiliemi tehtiin sekoittamalla desin verran lämmintä vettä tarkasti mitattuun grammamäärään parkkiainetta.

Parkkiliemi ensimmäisen parkkiannoksen lisäämisen jälkeen. Tässä vaiheessa liemessä on 7 g mimosajauhetta.

Parkkiliemi ensimmäisen parkkiannoksen lisäämisen jälkeisenä päivänä. Liemen väri on vaalentunut ja parkkiaine siirtynyt nahkoihin.

Parkkiliemi viimeisen lisäyskerran jälkeen. Tässä vaiheessa liemessä on 150 g mimosajauhetta.

Parkkiaineiden lisäämisen ajaksi nahat nostettiin pois liemestä ja niitä oiottiin, jotta ne parkkiintuisivat tasaisesti. Nahat olivat selvästi muuttaneet väriä jo ensimmäisen parkkiannoksen jälkeen.



Nahat neljännen parkkiannoksen lisäämisen jälkeen, puolivälissä parkitusprosessia.

Värjättävät nahat liotettiin alunaliuoksessa tunnin verran. Nahkoja oli liikuteltava vähän väliä, jotta ne purettuisivat tasaisesti.

Nahat rasvattiin emulsiossa, joka sisälsi munankeltuaista, oliiviöljyä, vettä ja mäntysuopaa.

Nahkoja vaivattiin rasvaseoksessa puolisen tuntia. Seos emulgoitui laihaa majoneesia tai maitoa muistuttavaksi liemeksi.

Nahat valumassa rasvauksen jälkeen.

Valutuksen jälkeen nahat pingotettiin kuivumaan eristelevyille nuppineulojen avulla.

Tuppeennyljetty mateennahka sai kuivumistuekseen tyhjän vessapaperirullan.

Yöksi osa nahoista jätettiin väriliemiin. Kuvassa krappiliemi.

Kuivuneita nahkoja käsiteltiin muokkauslaudalla ja käsin. Kuvassa hauennahka, joka muokkaantui helposti pehmeäksi.

Tuppeennyljetty nahka oli kuin kovaa pahvia ennen muokkausta, mutta pehmeni nopeasti.

Kuvassa muokkaamaton ja muokattu hauennahka. Muokkaamaton seisoo pystyssä aseteltuna kuin pahvi, muokattu laskostuu.

Lähikuvaa hauennahasta suomu- ja kelsipuolelta.

Värjätyt nahat rasvattiin kukin omassa rasvaseoksessaan, sillä väri irtosi nahasta seokseen. Kuvassa ylhäällä krapilla ja alhaalla sipulinkuorella värjätyt nahat.

Kokenillilla värjätyn nahan rasvaliemi värjäytyi kirkkaanoranssiksi.

Kuva ennen sipulinkuorella värjättyjen nahkojen vaivaamisen aloittamista. Rasvaseoksessa erottuvat vielä vesi- ja öljykerrokset.

Kokenillilla värjätty lohennahka oli kirkkaanvioletti, purppurainen.

Krapilla värjätyt nahat kuivumassa. Krappi antoi oranssinpunaista väriä.

Sipulinkuorella värjätyt nahat kuivumassa. Sipulinkuori antoi nahoille hieman oudon savustetun sävyn.

Kokenillilla värjätty lohennahka kuivumassa lasilevyllä. Taustalla toisen kurssilaisen mustaksi värjäämä lohennahka ja lasin alla kaksi värjäämätöntä lohennahkaa.

Valmiita värjäämättömiä nahkoja. Vasemmalla lohi, keskellä made, sitten muokkaamaton ja muokattu hauennahka.

Valmiita värjättyjä nahkoja. Ylhäältä alas: krapilla värjätty lohi, sipulinkuorella värjätty lohi, krapilla värjätty hauki ja alimpana sipulinkuorella värjätty made.

Lähikuva valmiista nahoista. Vasemmalla sipulinkuorella värjätyt made ja lohi, oikealla krapilla värjätyt hauki ja lohi.

Kaikki valmiit nahat kokenillilla värjättyä lukuunottamatta. Ylhäällä värjätyt, alhaalla värjäämättömät ja osin muokatut.

Lähikuva nahoista.

Lohennahat ylhäältä alas: sipulinkuorella värjätty, krapilla värjätty, värjäämätön.

Mateennahat. Ylhäällä värjäämätön, tuppeennyljetty ja muokattu, alhaalla sipulinkuorella värjätty, levitettynä käsitelty ja muokkaamaton.

Hauennahat. Ylimpänä krapilla värjätty, keskellä värjäämätön ja muokkaamaton, alimpana värjäämätön ja muokattu.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s