Skandinaavinen essumekko

Jenny:

Muutamia vuosia sitten löysin Eurokankaasta ihanan pehmeää, palttinasidoksista villaa, josta päätin tehdä ”jonkin histel-vaatteen”. Kesällä totesin, että suurin osa vanhoista histel-käyttöön sopivista keskiaikaisista tai rautakautisista vaatteistani oli jäänyt pieneksi. Niinpä kaivoin villakankaan esiin ja päätin tehdä skandinaavistyyppisen, myöhäisrautakautisen essumekon kesän histel-rientoihin. Vastaavia mekkoja näkee paljon viikinkimarkkinoilla ja vastaavissa tapahtumissa, ja osa komeimmista vaatteista on enemmän rautakautisista vaatteista inspiraatiota ottaneita fantasia-asuja kuin esihistoriallisiin lähteisiin perustuvia vaatteita.

En itsekään lähtenyt tekemään essumekkoa tarkan esikuvan perusteella, vaan tavoitteena oli valmistaa ulkonäöltään histel-käyttöön sopiva käyttövaate. Kangas nimittäin on toki villaa, mutta lähtökohtaisesti erilaista kuin rautakautiset villakankaat. Palttinasidoksen sijaan päällysmekkojen villakangas oli rautakaudella Skandinaviassa yleensä toimikasta, esim. murto- tai timanttitoimikasta.

Hilde Thunem on kirjoittanut laajasti pohdintaa viikinkiaikaisesta essumekosta artikkelissaan Viking Women: Aprondress. Sovelsin artikkelin ohjeita oman pääni mukaan. Artikkelin yhteydessä olevalla kaavasivulla essumekon etu- ja takakappaleet levenevät helmaa kohti. Omassa mekossani etu- ja takakappaleet ovat suorakaiteen muotoiset, ja helmaa leventävät vain sivukiilat. Tähän vaikutti osaltaan paitsi kaavoituksen yksinkertaisuus, myös kankaan riittävyys.

Toinen merkittävä poikkeus on mekkoni olkamissa. Arkeologisten lähteiden mukaan (joita Thunem esittelee) soljet kiinnitettiin lenkkeihin, joita oli sekä olkaimissa että mekon miehustan yläreunassa. Ompelin lenkin olkaimeen, mutta en mekon yläreunaan, sillä tajusin, että mekkoa kiinnittävien solkieni neula ei ole tarpeeksi kestävä, jotta haluaisin mekon painon roikkuvan pelkästään neulan saranan ja kiinnityskoukun varassa. Niinpä kiinnitän soljen moderniin tapaan suoraan kankaaseen lenkin sijaan. Lenkki toimii kuitenkin kiinnityksen varmistajana.

Soljet olin ostanut vuosia aiemmin Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ja käyttänyt niitä peplosmekon kanssa, jossa mekko kiinnitetään olkapäille soljilla. Peploksen kanssa solkien neulat toimivat hyvin. Soljet ovat replika Hattulasta löytyneistä viikinkiaikaisista ns. osmonsoljista: löysin solkieni esikuvan Hämeen linnan uusitusta historianäyttelystä.

Ompelin huolettomasti sivusaumat koneella, mutta helman ja miehustan yläreunan huolittelin käsin, samoin ompelin olkaimet käsin.

Kesän ja syksyn aikana essumekko osoittautui kelpo vaatekappaleeksi niin Päivänpyörä-larpissa, Nuijasodassa, Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla kuin Iin Hourootiturnajaisissakin. Mekko oli mukava päällä, tarpeeksi lämmin, mutta ei kuuma kuitenkaan. Helppo pukea telttaoloissa (toisin kuin peplos) ja eikä kukaan käynyt kesän rientojen aikana kurkistamassa helmani alla olevia koneompeleita. Essumekon kanssa käytin rautakautisia alusmekkoja ja päällä erillistä esiliinaa, jonka vyönä oli milloin mikäkin varastosta kaivettu lautanauha.

Vasta syksyllä sain kasattua solkien seuraksi lasihelmikäädyt. Olin kerännyt helmiä jo parikymmentä vuotta, vanhimmat helmet taisivat olla Tukholmasta vuoden 2001 risteilyreissulta ja uusimmat ostin tänä kesänä Hämeen linnan museokaupasta. Lasihelmikäädyt täydensivät asun.

Valmiin mekon suora sivusauma.

Olkaimen lenkki. Olkaimen reunassa näkyy soljen neulan jättämä tumma jälki. Lenkin alla on ristipisto merkkinä soljen kiinnittämiskohtaa varten.

Oikealla Hattulasta löytynyt viikinkiaikainen solki, joka on omien solkieni esikuva. Kuva Hämeen linnan uusitusta historianäyttelystä.
Lasihelmiaarre ennen käätyjen kokoamista. Himmeämmät helmet Hämeen linnasta.

Helmien järjestyksen testailua. Riipuksina Visbystä ostettu pronssinen replika kansainvaellusaikaisesta brakteaatista ja kaverilta lahjaksi saatu Torin vasara -kolikkoriipus.

Selfie ennen Päivänpyörä-larppia.

Poseeraus rummun kanssa Päivänpyörä-larpin esittäytymiskuvaa varten.

Poseeraus Nuijasodassa.

Kuohuviinipullon avaus Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla pidetyissä häissä.

Testikuva käätyjen kanssa.

Mekko ja viitta melkein riittivät sateisena lokakuisena päivänä, mutta huppua tai villaista alusmekkoa jäi silti kaipaamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s