Keskiaikainen huppu

Markku:

Kilttikankaasta jäi epämääräinen pala, ja päätin kokeilla, riittäisikö pala keskiaikaseen huppuun. Kiltin valmistuksesta teen erillisen postauksen myöhemmin. Kangas on villakangasta Kangadzungel-kaupasta Tallinnasta.

Hupun ohjeet ovat peräisin Cynthia Virtuen artikkelista How to be a HOOD-lum: Medieval hoods. Sydänkeskiajalta on säilynyt useita huppuja, joista yksi tunnetuimmista oli Ruotsista, Bockstenin suosta löytyneen Bockstenmannen-suoruumiin päässä. Bockstenmannen haudattiin 1300-luvulla. Hupun mallia otettiin myös tästä löydöstä.

Ensin tein hupusta paperikaavat omilla mitoilla, tai oikeastaan kahdet: ensimmäinen kaava meni mittavirheen takia pilalle. Tein kaavat kaksinkertaisina sovitusta varten. Varsinkin sivukiilojen asettelu ja muoto vaati sovittamista. Paperikaava oli sovitukseen riittävä, mutta perfektionisti olisi toki tehnyt sovituskaavat esim. lakanakankaasta.

Kaavojen valmistuksen jälkeen vuorossa oli kaavojen asettelu kankaalle, mikä vaati tarkkuutta, sillä kangas oli ruudullista, ja halusin ruutujen asettuvan linjaan toistensa kanssa. Liripipeä pidennettiin jäljelle jääneestä kankaasta. Leikkuun jälkeen hupun kappaleita sovitettiin vielä kerran siten, että kappaleet oli neulattu toisiinsa, mutta tässä vaiheessa korjauksia kappaleisiin ei tarvinnut tehdä. Huolittelin kappaleet ja myös ompelin saumat koneella.

Ensimmäisen sovituksen jälkeen kävi ilmi, että hupun jatkeena oleva liripipe oli liian pitkä. Lyhensin ja kavensin sen. Myös hupun reunat olivat löysät, eivätkä asettuneet siististi kasvojen ympärille. Leikkasin peri senttiä leveän kaitaleen ja ompelin sen tukikankaaksi hupun reunaan, mikä jämäköitti hupun ilmettä.

Käytössä huppu on osoittautunut vettä pitäväksi, lämpimäksi ja päällä mukavaksi vaatteeksi.

Paperikaavan sovitus.

Paperikaavan sovitus: kädet levittämällä varmistettiin, että hupun kiilojen hartialinja on tarpeeksi leveä.

Kiilojen muotoilua.

Kaavojen asettelu oli tarkkaa puuhaa, jotta ruutukuvio saatiin kohdilleen.

Kaavat kohdistettun kankaalle.

Kaavat kankaalla.

Totuuden hetki.

Sovitus vielä kerran ennen ompelua.

Sovitus neulatuilla kappaleilla.

Liripipe-kaitaleen neulaus.

Ensimmäisessä sovituksessa kävi ilmi, että hupun reuna oli liian löysä, eikä asettunut kunnolla kasvojen ympärille.

Liripipe oli aivan liian pitkä, sitä lyhennettiin.

Käytössä liripipe on usein helpointa työntää vyön väliin.

Hupun kangaskaitaleella jäykistetty reuna suojaa sateelta ja tuulelta.

Käytössä huppu on sekä tyylikäs että mukava päällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s