Rumpu

Jenny:

Syksyllä 2018 osallistuin Oulu-opiston rummuntekokurssiin, jonka piti Tuula Paunula. Rummut tehtiin valmiisiin haapavanerista kierrettyihin ja liimattuihin kehiin. Kehä viimeisteltiin hiomalla ja rasvattiin valjasrasvalla ennen rummun kokoamista.

Rummunkalvo oli poron raakanahkaa. Kurssilla oli mahdollisuus tehdä rumpu sitomalla koko kalvo rummun kehään tai leikkaamalla nahasta kalvo ja ompelemalla se joko kehään tai kehän ympäri. Valitsin menetelmäksi koko kalvon rumpuun sitomisen.

Ensin piirsin kuivaan raakanahan kelsipuolelle kehän muodon. Kelsipuoli tulee siis rummun sisäpuolelle. Piirettyä muotoa suurensin kehän reunojen mitan verran. Tämän jälkeen piirsin loput nahasta hihnoiksi, jotka lähtivät piirretystä kehästä auringonsäteiden tavoin ja täyttivät kiemurrellen koko nahan. Valitettavasti en ottanut tästä kiehtovasta työvaiheesta valokuvaa. Kun rummun hihnat oli piirretty, leikkasin hihnat ja kalvon saksilla nahasta piirrettyjen linjojen mukaisesti.

Leikattu nahka sai liota vedessä, kunnes se pehmeni läpikotaisin. Tähän meni muistaakseni puolisentoista tuntia, lounastauon verran. Kun nahka oli kylliksi pehmeää, kehä asetettiin nahan kelsipuolelle ennalta piirrettyyn kohtaan. Aloin letittää leikattuja hihnoja yhteen mahdollisimman tiukalle letille. Letittämisen edistyessä kehä piiloutui rummunkalvosta muodostuneen pussin sisään.

Kun kaikki hihnat oli letitetty, sidoin ne toisiinsa aloittaen vastakkaisista hihnoista ja edeten kunnes yhtään hihnaa ei ollut enää jäljellä. Hihnoja tuli tuurilla parillinen määrä, sillä en hoksannut ajatella asiaa etukäteen. Sidonta oli muutenkin aika lailla improvisoitu, kurssin ohjaaja kehotti vain sitomaan hihnat yhteen itse kunkin parhaaksi katsomalla tavalla.

Kun hihnat oli solmittu yhteen, kehän ympäri kierrettiin kehän levyinen ja pitkä, märkä puuvillakangaspala ja sidottiin se tiukkaan. Kankaan tarkoitus oli pitää nahka tiukasti kehää vasten sen kuivuessa. Ensimmäisen vuorokauden rumpu sai kuivua kostutetun pyyhkeen sisällä, ja sen jälkeenkin suosituksena oli kuivattaa rumpu mahdollisimman hitaasti. Kuivatin rumpua syksyisen kostealla parvekkeella viikon verran, pari ensimmäistä päivää kostean pyyhkeen päällä käännellen.

Rumpukapulan kahvaksi löytyi kotoa kierteinen puupulikka, joka oli seurausta Markun sorvauskokeilusta. Pulikan toiseen päähän neulahuovutin raakavillaa omasta varastosta.

Valmis rumpu on valitettavasti aika altis lämpötilan ja kosteuden muutoksille. Oltuaan päivän auringossa (tai vielä parempi, kuumassa autossa…) rumpu soi kimakasti ja kovaa, mutta kun ilta laskeutuu, nuotion äärellä soitteluun se ei oikein sovi. Se on persoonallinen soitin, mutta haaveissa olisi tehdä toinenkin rumpu, sellainen, jonka voisi tarvittaessa kiristää muutenkin kuin lämmittämällä nuotiolla…

Valmis haapavanerikehä.

Rummunkalvo likoamassa. Kuvan yläreunassa on nähtävissä rummunkalvon reuna, josta hihnat lähtevät.

Kalvon hihnat letitettyinä.

Rumpu valmiiksi sidottuna, ympärillä kangaskaitale.

Lähikuva rummun keskustasta. Rumpukalvoa sitovat lettihihnat solmittiin toisiinsa.
Rummun pinnassa näkyy poronnahassa olevia arpia ja kuvioita.

Valmis rumpu auringossa rumpukapulan kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s