Kivrim ja Kaukolan Kekomäen S-nauha

Jenny:

Kaksi lautanauhaa valmistui viimein. Viimeistelin ne silittämällä höyrysilitysraudalla ja puhdistamalla pintaa nukasta nukanpoistajalla.

Toisen lautanauhan malli on hieman mukailtu versio Mervi Pasasen ja Maikki Kariston kirjasta Omenaisia ja revonneniä, nimittäin Kaukolan Kekomäen rautakautisen kalmiston löytöihin perustuva S-kuvioinen nauha. Kutoessani nauhan ensimmäisiä kymmeniä senttejä siihen syntyi virhe: S-kuviota tehdessä käänsin lautoja liian monta kertaa. Virhe toistui pari kertaa peräkkäin ja näytti yllättävän mukavalta, joten kudoin koko nauhan tällä virheen ansiosta muunnellulla mallilla.

Toinen lautanauha on kivrim-kuvioinen, turkkilaista mallia. Malli on yleinen ja paljon käytetty, ja siitä on myös paljon variaatioita. Mallia sanotaan myös ”pukinsarveksi” ja ”juoksevaksi koiraksi”.

Molemmat nauhat on kudottu Hjertegarn Fine Highland Wool -merkkisestä langasta, joka on ohutta ja kestävää – mutta nukkaantuu todella voimakkaasti. Jos ja kun kutoessa tekee virheitä ja korjaa ne, virheet näkyvät nukkaantuneisuutena. Tästä syystä nukanpoistaja oli viimeistelyvaiheessa tarpeen.

Lautanauhoja voi kutoa kiinnittämällä loimet vaikka isovarpaan ja vyön väliin, mutta Markun tekemät lautanauhapuut ovat osoittautuneet kätevimmäksi keinoksi tehdä lautanauhaa.

Kivrim vielä lautanauhapuissa kudonnan ollessa kesken.

Lautanauhapuut ovat kehikko, johon loimet kiinnitetään ja kiristetään.

Lautanauhaharrastukseni alkoi Keskiaikaseurassa jo joskus 1990-luvun lopulla, ja harrastuksen alkuvaiheesta on vielä jäljellä joitakin vöinä käytössä olevia nauhoja. Nauhoja on mennyt myyntiin ja lahjoiksi, ja nyt valmistuneiden lisäksi kaapista löytyikin enää vain viisi vanhaa lautanauhaa näytteeksi menneistä puuhailuista.

Lautanauhoja 1990-luvulta 2010-luvun lopulle. Neljä ensimmäistä mallia Viivi Merisalon kirjasta Nauhoja, viides malli jo mainittu S-nauha ja kuudes malli hieman varioitu malli myöskin Merisalon kirjasta,

Kuvassa keskellä olevan siniharmaan nauhan malli on julkaistu myös Pasasen ja Kariston kirjassa nimellä ”Yhtenäisiä kananvarpaistarhoja”. Myös sen kohdalla kävi aikanaan niin, että lautoja tuli kierrettyä pari kertaa liikaa, ja lopputuloksena oli oma variaatio, jota sanottakoon vaikka ”Erillisiksi kananvarpaistarhoiksi”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s