Viikinkiteltta

Jenny ja Markku:

Kahdelta ihmiseltä, jotka tietävät mitä tekevät, menee viisi päivää tehdä kahden hengen viikinkiteltta.

Tämä kävi ilmi kesäkuun alussa, kun toteutimme vuoden verran suunnitellun viikinkitelttaprojektin. Ihan tyhjästä homma ei lähtenyt liikkeelle: Markulle tämä oli neljäs tehty viikinkiteltta, Jennylle toinen – tosin Jenny on joskus vuonna 1998 suunnitellut ja organisoinut myös keskiaikaistyylisen paviljongin ompelun opiskelija-asunnossaan. Kaksi aiempaa viikinkitelttaa tehtiin talkoilla Oulun Interaktiiviset Eläytyjät ry:n käyttöön ja kolmas yksityiskäyttöön. Nyt kuitenkin oli tarkoitus tehdä pienempi, kahden hengen tehtävissä ja pystytettävissä oleva teltta tulevien kesien histel-seikkailuja varten.

Teltan esikuvana on ns. Osebergin teltta, joka on rekonstruoitu viikinkiaikaisen norjalaisen laivahautalöydön mukaan.

Pohjan mitoiksi päätettiin ”noin 2 m x 3 m” ja korkeudeksi ”vähän yli 2 m”, mutta lopullisen koon määritti kankaan leveys ja saumavarojen suuruus: puurunko tehtiin vasta, kun kankaan mitat olivat selvillä.

Ensin oli kuitenkin tilattava kangas. Kankaaksi valittiin erittäin epäaikainen, kosteus-, palo- ja homesuojattu puuvilla, joka tilattiin Esvo Campingin nettikaupasta. Mainittakoon, että viikinkikautiset teltat tehtiin villakankaasta. Nykykaupoista ei saa villakangasta, josta voisi tehdä leiriytymiskelpoisen teltan, emmekä ihan vielä ole niin intomielisiä, että alkaisimme kutoa telttakangasta itse.

Kankaan tarve oli 18 metriä, eli 9 metriä valkoista ja saman verran punaruskeaa kangasta. Edelliseen, yhdistykselle tehtyyn telttaan valittiin kosteussuojattu Matulsin pellavakangas, joka kuitenkin oli todella raskas ja myös työläs ommella. Kahden hengen telttaa varten päätimme valita kankaan, jota olisi helpompi käsitellä. Esvolta tehdyn tilauksen hinta posteineen ja tilpehööreineen oli 350 euron hujakoilla.

Teltta ommeltiin Oulun kaupunginteatterilla, joka oli suljettu kesän ajaksi. Teatterilla oli paljon tyhjää lattiatilaa, mikä on teltan teossa ehkäpä tärkein työväline. Edellinen viikinkiteltta tehtiin omakotitalon pihalla ja olo-huoneessa, josta kaikki huonekalut oli siirrelty pois tieltä. Ompelukoneet olivat omat, ihan tavalliset Singer ja Viking, mutta Esvolta tilattiin jykevämmät canvas-neulat ompelua varten, ja myös tukevampaa, kosteussuojattua lankaa.

Leikkuusuunnitelma ja kaavat oli piirretty etukäteen, samoin ompelujärjestystä oli mietitty. Kappaleet yhdistettiin katesaumalla, ja kaikki leikkuu- ja hulpioreunat huoliteltiin päärmeellä.

Mitat ja leikkuusuunnitelma oli mietitty etukäteen. Tämän kummempaa kaavaa ei telttaan tarvitse.
Tästä se lähtee. Yhdeksän metriä kumpaakin.
Kattovuodat ja punaiset ovet leikattuina.
Valkoisten ovien leikkuu.
Katesauman taitteen leveys on parisen senttiä.
Ompelua varten palaset rullataan siten, että mahdollisimman vähän kangasta tarvitsee kuljettaa ompelukoneen kaaren alta. Yhdistävät saumat neulattiin huolellisesti ennen ompelua, mutta päärmeet ommeltiin vapaalla kädellä.
Ennen lenkkien ompelua tehtiin pari mallilenkkiä ja mietittiin kiinnityslenkkien sopivaa ompelutapaa.
Kattovuotien ompelua ja ovien huolittelua montussa.
Katto on valmis!
Teltan mitat tarkistettiin ompelun aikana parin pitkän mittanauhan avulla. Pythagoras, kateetti ja hypotenuusa, teltantekijän ystävät.
Oven kiinnitys.
Katon ja ovien väliin jätettiin 7,5 cm aukko kurkihirttä varten.
Punaiset ovet paikoillaan.
Kun kaikki palaset on ommeltu yhteen, kankaan käsittely alkaa olla jo aika haastavaa.
Kiinnityskohtien ompelu vaati ompelukoneilta eniten. Langan katkeilua, neulojen vääntymistä ja ärräpäitä ei voinut estää. Kurkihirren köyden kiinnityspistettä lukuunottamatta kaikki kiinnityskohdat olivat samanlaisia. Tässä sivusauman kiinnityspiste ovilautoja varten.
Kurkihirren köyden kiinnityspiste.
Rullaati rullaa.
Kiinnityspisteen ompelua.

Kuvia rungon työstöstä ei ole, sillä Markku ei hoksannut ottaa prosessikuvia. Rungon materiaaliksi valittiin K-raudasta ostettu, painekyllästetty ruskea terassilauta. Jälleen käytössä on erittäin epäautenttinen materiaali! Yksi aiemmista viikinkiteltan rungoista on tehty kyllästämättömästä puusta, mutta se on käytössä turvonnut ja vääntynyt, mitä painekyllästetty puu ei tee. Emme halunneet tämän teltan rungon vääntyvän kosteudessa.

Kurkihirreksi ja maasaloiksi ostettiin kolme 48 mm x 48 mm läpimittaista salkoa ja päätykolmiot muodostaviksi puiksi kuusi 28 mm x 98 mm lautaa. Kurki- ja maasalkojen pituus oli 3,20 m. Salkojen päät pyöristetiin noin 15 cm:n matkalta. Lautojen päihin porattiin läpimitaltaan 4 cm reiät 2,20 cm etäisyydelle toisistaan salkojen päitä varten. Ovilautojen yläosan ristihaarukkaa varten jätettiin lautaan n. 30 cm ylimääräistä.

Kehikon ristiköysiksi ostettiin 8 mm läpimittaista sisalköyttä ja kiinnitysnaruiksi 6 mm sisalia. Jo testipystytyksissä kävi kuitenkin ilmi, että sisal on jäykkää, solmiutuu huonosti ja tuntuu ikävältä kädessä. Vasta siinä vaiheessa muistimme, että edellisellä kerralla tehdyn viikinkiteltan köydet ovat juuttia sisalin sijaan, eikä niiden kanssa ole ollut mitään ongelmia. Sisalköydet päätettiin vaihtaa juuttiköysiin ensi tilassa. Kaiken lisäksi juuttiköysi on sisalia halvempaa… minkäs teet, arviointivirheitä tulee.

Runko testipystytettynä
Ensimmäinen testipystytys. Ovien ja seinän alareunojen kiinnityslenkit ja ovien kiinnitysnyörit puuttuvat vielä
Katon ja ovien alareunojen kiinnityslenkkejä ommeltiin yhtä aikaa kahdella koneella.
Käytössä oli myös vaihtelevan ergonomisia työskentelyasentoja.
Lenkkien ompelu vaati kankaan pyörittämistä, minkä seurauksena sitä välillä löysi itsensä kankaisen pyörremyrskyn silmästä.
Ovinyörien kiinnityspisteet mitattiin kahteen eri kertaan. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Siinä se on! Se on valmis, vaikka sitä ei tuosta kasasta uskoisi. Teltta ei kuitenkaan pystytä itse itseään loitsujen avulla.
Kätevimmäksi havaittu tapa taitella viikinkiteltta.
Viimeinen testipystytys oululaisessa puistossa. Kyllä tuosta kehtaa olla ylpeä.
Ovien kiinnityspisteet osuvat kohdalleen millin tarkkuudella! Vatupassia toteemieläimenään pitävä ihminen tuntee tästä syvää nautintoa.
Näkymä teltan sisältä.

Teltta sai ensimmäisen tulikokeensa Päivänpyörässä, kalevalaisessa fantasialarpissa, joka pidettiin Pukkisaaressa Helsingissä. Yövyimme teltassa kaksi yötä. Lämmintä oli, eikä sääskiä päässyt sisään (tosin niitä ei juuri Pukkisaaressa ollutkaan). Viikonloppuna ei satanut, joten kosteudenkestävyyden testaus jää toiseen kertaan. Seuraavan kerran teltta pääsee käyttöön Suomen Keskiaikaseuran järjestämässä Nuijasodassa heinäkuussa ja Hämeen keskiaikamarkkinoilla elokuun puolivälissä.

Viikinkiteltan runko paljaana Nuijasodassa telttaa purettaessa.
Rautakautinen kesäkotimme on yllättävän tilava.
Teltta luontaisessa ympäristössään, Pukkisaaren rautakautisessa kauppakylässä.
Näkymä toisesta päästä telttaa, kohti risuseinäistä halkovajaa.

Kannattiko? Jos mietitään vain rahaa, niin itse tekemällä säästöä ei juuri tullut, sillä Puolasta tilatut teltat ovat samoissa hinnoissa kuin telttaan käyttämämme materiaalit. Valmiit teltat ovat kuitenkin yleensä valkoisia, joten värillisen teltan voi tehdä vain itse. Lisäksi teltan tilaus netistä sokkona on epävarmaa. On myös tyydyttävää miettiä aiemmin pulmallisiksi osoittautuneet kohdat tarkkaan etukäteen ja onnistua paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Esimerkiksi oviliepeen kiinnittäminen tarpeeksi tiukkaan kurkihirren ympärille on aiemmissa teltoissa epäonnistunut, ja ovien kiinnitysnyörien tasaamisen kanssa on ollut ongelmia. Tässä teltassa nämä ongelmakohdat onnistuivat täydellisesti.

Siis: kyllä kannatti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s